Mä vihaan syömistä, kuten varmaan puolet länsimaisista ihmisistä nykyään. Musta tuntuu, et mä suhtaudun nykyää ruokaa samalla tavalla, ku jotkut tupakoitsijat röökii. Mä tunnen syyllisyyttä siitä, mut se on kivaa. Ku on stressiä, ni syön jotain pientä. Ajattelen aina, et lopetan heti ku oon vahvempi ihminen. Eikä musta ikinä tuu niin vahvaa, tietenkään. Sitte sitä vaa aina halveksii itteään ja on paha olo. Pahimpia on tälläset päivät, jolloin sitä ruokaa ei saa, ja silloin mulle iskee aina paniikki ja hirvee himo kaikkeen. Mulla ei oo yhtää rahaa ennen torstaita, joten en voi syödäkää mitää. Paitsi kaappini tyhjäks. Oon syöny jo tuhat näkkileipää. Sitte taas jos ostan ruokaa, ni se homehtuu jääkaapiin, koska en pysty koskemaa siihen. Tää ei ollu ennen vaikeeta, ja sen ei kuuluis olla nykyääkään. Mä oon vaan niin tyhmä.

Eikä tää tähän loppunu. Katoin äsken puoli silmällä tota Onnen Varjot -elokuvaa, mut sit se mies sano sille naiselle saunassa "Sun rinnat on vieläki niin ihanat" ja musta tuntu, et mulla sumeni hetkeks silmissä. Tuli vaa sellanen kuoleva olo. Etten jaksa enää yhtää. Vittu. Mua itkettää se, et silloin alussa A:n kanssa se oli aina ihan hulluna saunassa. Se oli ihanaa. Ja oli kamalaa ku se loppu. Ja mua itkettää se, et sitte lopulta se on vaa morkannu ja haukkunu kaiken mussa. Liian lihava, liian ruma,  jalat oksettaa, viikset ällöttää, tissit on jotenki oudot. Niin, että mä en enää voi uskoo, et kukaa sanois ikinä mitää hyvää musta, tai jos sanooki, ni mä en usko mitää. Se on niin väärin. Ainaki mä tajusin lähtee, mut siltiki must tuntuu, et mä oon se häviäjä kaikessa. Mä toivoisin, et mä en vihais niin paljon itteäni vaa siks, et joku muu ei tykkää musta. Aina ja aina. Mä tykkään ite ittestäni, mut mä vaa välitän enemmän kaikkien muitten mielipiteistä. Et mä en pysty rakastamaa, jos ei kukaa muukaan. Ja mä haluisin kyllä tosi paljon, et joku kehuis mun tissejäki. Mut kuka niitäkään ikinä näkis. Tähän samaa aiheesee voiki lisätä vielä senki surkeuden, et mä oon pillerikoukussa. E-pillerit. Mä en pääse irti niistä. Mä oon vaa syöny niitä ties kuinka kauan ihan turhaa. Mä perustelen sitä kaikilla ihoasioilla ja niin edelleen, mut oikeesti mä en vaa haluu myöntää, et mä en sais enää ikinä.

Mutta jos nyt jotain positiivista pitäis sanoa, ni mun ajotunti meni tänää ihan hyvin. Kuten olisi suotavaakin, koska inssi on ylihuomenna. Voi luoja. En varmana pääse läpi.